Ledit ja valon laatu

Koska ledien tuottama valo ei ole täysin jatkuvaspektristä, tulee kiinnittää huomiota värin laatuun ja värintoisto-ominaisuuksiin.
Ledien tuotantoprosessissa lopputuotteena on ledejä, joiden värikoordinaatit sijaitsevat molemmin puolin Planckin säteilijän säteilykäyrää CIE:n väriavaruudessa (1931). Tämän takia käytetään niin kutsuttua binning-järjestelmää, jossa ledit luokitellaan niiden värikoordinaattien (tai värilämpötilan) perusteella. Ledien valmistajat tarjoavat ledejä eri luokituksilla valaisinvalmistajille. Mitä tarkempi luokitus sitä korkeampi hinta

Luokittelu eli binning perustuu ihmissilmän herkkyyteen tunnistaa värejä niin kutsutun MacAdamin ellipsien mallin mukaan. Tiedemies nimeltä MacAdam loi kyseisen mallin vuonna 1943. Hän pyrki CIE:n väriavaruuteen piirtämiensä ellipsien avulla määrittämään, kuinka herkästi ihminen havaitsee eron kahden värin välillä kun liikutaan värikoordinaatistossa x- ja y suunnassa. Ellipsien eri koot eli askelmat vastaavat keskihajontaa. Askelmat siis kuvaavat todennäköisyyttä, millä osa ihmisistä havaitsee värieron. Yksinkertaisesti sanottuna: mitä suurempi MacAdam-arvo on,sitä todennäköisemmin ihminen havaitsee värieron. Tietyt valaistusstandardit, kuten esimerkiksi amerikkalainen ANSI-standardi suosittelee, että valonlähdevalmistajat pysyisivät 4 askelman ellipsin sisällä.


illustration_led-and-light-quality_01


Ledejä valmistettaessa lopputuotteena on ledejä, joilla on useita värejä tai värilämpötiloja. CIE:n väriavaruuden (1931) avulla saadaan tehtyä luokittelujärjestelmä, jota hyödyntäen ledit saadaan ryhmiteltyä niiden väriominaisuuksien perusteella. MacAdamin ellipsit CIE:n väriavaruudessa. Värikoordinaattien pysyessä ellipsin sisällä suurin osa ihmisistä ei havaitse värieroa.

illustration_led_target-cie

Kuvassa esitetään erikokoisia MacAdamin ellipsejä. Pienimmässä ellipsissä eli MacAdam 1, matka keskipisteestä pisteeseen A vastaa yhtä keskihajontaa. Matka pisteestä A pisteeseen B vastaa kahta keskihajontaa.